Torstai oli Pongolle varsinainen puuhapäivä, alkuillasta tokotettiin Hannan treeneissä, ja sitten lähti vielä illaksi Vänen kanssa Polleparkkiin liitelemään. Meidän tokotreeni oli aivan superrrrrrhyvä, olin ihan mielettömän tyytyväinen!!!

Tehtiin vain kahta asiaa, ekaksi ruutua, jossa ekalla jäi ruudun eteen seisomaan mutta meni lisäkäskystä ruutuun. Seuraavaksi yritettiin lentävää lähtöä, mutta pikku työnarkomaanitosikon mielestä homma lähtee merkiltä tai ei lähde ollenkaan. Siispä lähtö merkiltä, ruutuun hienosti lomps, ja ohjuri liikkeelle, koira toimi hienosti mutta ohjaajakin voisi kuunnella käskyjä eikä vain saapastella miten ja minne sattuu... Lopuksi läheltä lähetyksiä ruutuun, ne menivät just nappiin keskelle.

Toisena pätkänä otettiin meidän murheenkryyni nro 1. (kaukot on siis nro 2...) Mutta muutaman normiyrityksen (löysi kyllä oman mutta ehti närppiä muutamaa siinä nuuskiessan) jälkeen Hanna taisi löytää konstin joka taitaa saada homman toimimaan! Eli siis: kapuloita läjä maahan, oma sinne sekaan. Pongo muutaman metrin päähän kapuloista, ja minä asetuin kapuloitten viereen. Lähetyskäsky, ja heti kapuloilla jarrutus, eli murahdus että keskittyy ennen kuin alkaa höseltämään. Ekalla pysähtyi kyllä, mutta tarvitsi sitten lisäkäskyn etsiä oma, jonka jälkeen nuuski hienonhienosti!!! Toisella ja kolmannella kerralla lisäkäskyä ei tarvittu, vaan muisti hetken miettimisen jälkeen mitä piti tehdä. Ja oma löytyi aina, ja pelkällä nenällä!! Vääähääänkööö oliiin tyyyytyyyväääiiiineeen!!!! Ei ehkä sama toimisi kovin herkällä koiralla, mutta Pongon pää tuntuu olevan sitä paljon terästä (ja väliin vähän umpipuutakin...) ettei paineistu isommin moisista murinoista. Jippii! Me saatetaan siis tosiaan päästä joskus evl:ankin! Hanna on ansainnut papukaijamerkin tuosta keksinnöstä!

Ehkä meillä onkin kohta vain yksi murheenkryyni...