...paistaa, ihanaa! Pongon kanssa Hannan treeneissä ihanaisessa auringonpaisteessa. Ja paistoi se päivä muutenkin:

Ensi alkuun paikkamakuu, ei kovin pitkä mutta meni hienosti. Vaihtoi tosin kylkiasentoon (laiskimus!) heti kun menin piiloon, mutta pysyi siinä koko ajan. Hyvä. Tätä ei ole nimittäin ihan hirveesti treenattu.

Pikku pätkä seuruuta samalla kun Hanna vielä antoi edelliselle oppilaalle palautetta, meni paremmin kun pitkään aikaan! Tosin asiaan saattoi vaikuttaa, että ennen treeniä piti ihan tosissaan muistuttaa Pongolle että nyt tehdään töitä eikä haistella kaikkia ihania keväthajuja. Ei olekaan tarvinnut pitkään aikaan huomattaa tästä asiasta.

Ruutu: jäi kuten torstainakin patsastelemaan ruudun eteen. Löysi kyllä uudesta käskystä oikean paikan, mutta pitäisihän tuo jo osata. Lisäksi tehtiin ruutuharjoituksia (ja ohjuri pallon heittoharjoituksia!) lätkä ruudussa, Pongo nimittäin jää aavistuksen liian eteen ruudussa jossa siis saattaa piillä se peikko että kun se mätkähtää maihin, ovat etutassut ulkona. Tämä meni lätkällä hyvin, paitsi ne heitot...

Kaukot. Ja kun ei ei ei!!! Nyt seisomasta peruuttaminen istumaan ei ole ongelma, vaan seisomasta maahanmeno!!! Pongo lompsahtaa eteenpäin ihan reilusti! Yritetään nyt siis kotosalla pitää kintusta kiinni ja saada koiruus hissinomaisesti ylös-alas-ylös-alas. Arvaa vaan kummaileeko Pongo moista puuhaa!

Tunnari. JESJESJES!!! Viimekertainen jatkui, ja haistelu toimi hienosti! En meinannut pysyä nahoissani, olin niin ylpeä poikasesta! Nyt kun vaan malttaisin mieleni ja tekisin niinkuin Hanna neuvoi, eli ei etäisyyttä ennenkuin tätä on tehty vähintään 30 toistoa. Hätäisyys vain kun sattuu olemaan toinen nimeni...

Lopuksi vielä yksi ruutu. Oikein hyvä, ja oikein kiva treeni! Kylläpä on kivaa kun tulee kevät ja päästään kunnolla hommiin!