Niin vain on pikkuinen Pongottimenikin jo taas vuoden vanhempi! Ja vastahan se oli ihan vauva. Tai on se vauva vieläkin, ainakin välillä. Pääsi ihan synttärit unohtumaan (huono emäntä), onneksi kuitenkin Iina onnitteli Naran puolesta velipoikaa, muistui sitten mammallekin mieleen... Onnea vielä siskot ja veljet!

Tänään sitten treenailtiin Hannan valvovan silmän alla Muuramessa. Tehtiin seuruuta, ja juu-u, onhan se Pongon kontakti parantunut huikeesti! Nyt vaan pitäisi saada mun pää ylös (kun siis katselemme toisiamme hempeesti silmiin seuruussa) ja vielä Pongo pysymään silti paikoillaan, nyt lähtee keulimaan kun nostan katsetta.

Tehtiin myös stoppeja, ekaksi nakeilla, ja käsimerkki toimii ihan jees. Muistuteltiin myös puunkiertoja mieleen, saadaan siitä vauhtia ja leikkiä stoppiharjoituksiin.

Lopuksi vielä tunnari, ekaksi kisamaisesti. Melkein närppi, tai siis bongasi taas heti oman mutta piti vielä vähän tutkia muitakin. Sitten tehtiin samaa mitä on nyt tehty kotipihassa, eli läjä kapuloita ja oma siellä seassa. Nopeesti löysi taas oman, mutta piti närppiä muita (ja nyt ihan oikeesti närppi, porsas) mutta viimeinen oli hieno. Jaksoi nuuskia ja toi oman. Eli siis. Paineetta omassa pihassa menee kuin vettä, pienen paineen alla ei ihan vielä. Sitäpä sitten treenaamaan.

Olisipa ollut mukava jäädä vielä seuraamaan Riikan, Flain ja Priiman ja Vänen ja Bättiksen treenitkin, mutta kun puuroaika kutsui taas. Noh, ehkäpä seuraavalla kerralla sitten! Kivaa oli!

Otsikon voisi kyllä laittaa lainausmerkkeihin, ei tuo meidän takapiha nyt ihan kenttä ole, mutta kyllä siinä kätevää treeniä saa aikaiseksi. Tehtiin pitkästä aikaa kunnon setti, olipa kivaa!

Seuruu alkaa minusta näyttää jo ihan kelpoiselta, ensi viikolla siitä saadaankin kunnon tuomio kun alkaa taas Hannan treenit. Pää ainakin pysyy ylhäällä, välillä vähän edistää. Kulmia pitäisi treenata ihan erikseen.

Ruutu oli vähän kummale, jostain syystä kipitti puoleen väliin vähän oikealle, ja jäi sinne seisomaan. "Kenttämme" tosin ei ole ihan tasamaa, vaan aavistuksen ruutu jää "monttuun", saattoiko vaikuttaa asiaan? Noo, toistoja läheltä ja alkoi sujua.

Noutoja puu- ja metallikapulalla, puisella oikein hieno, metskussa heittelin ensin vauhtiheittoja että tuli parempi puru kapulaan, sitten vasta perusnouto. Oli parempi, ei näyttänyt yökkäilevän kapulaa niin kovasti.

Kaukoja. Aargh, ihme aijailua ja muutenkin vähän sinnepäin. Tosin ei tainnut oma vire olla korkeimmillaan kaukoista, näihin täytyisi itsensäkin jotenkin hetsata...

Luoksetulon stoppeja kokeilin nyt namilla, ja toimi edelleen hyvin. Tätä täytyy jatkaa, vähän epäilyttää kyllä täydeltä matkalta mutta katsotaan kun keretään sinne asti. Jos nyt kerrankin ei kiirehtisi?

Ja lopuksi tunnari. Voi jee. Kaksikymmentä kapulaa ja oma, ensin oma kasan edessä, sitten takana ja lopuksi keskellä. Ihan järjettömän hieno suoritus joka kerta!!! Ihan jäi harmittamaan kun pelkillä nakeilla palkkasin, vähintään sisäfileetä olisi pitänyt olla...

Männä viikolla alettiin sitten totutella uuteen osoitteeseen (kiva pikku treenikenttä takapihalla, tervetuloa tutut!) ja touhuttiin jo kaikenmoista. Torstaina tokoteltiin tanskalaisittain, Helmisen Hannan vieraana oli Marianne Jensen Tanskasta, joka kisaa jo viidettä vuotta smörrebrödmaan maajoukkueessa. Olipa mukava vähän tarkastella asioita "laatikon ulkopuolelta", tuli hyviä vinkkejä:

- ekassa pätkässä me tehtiin luoksetulon stoppeja. Vauhdin saamiseen (Pongohan siis valuu eteenpäin ja ennakoi käskyä) saatiin hyvä vinkki, pallo lähtöpaikalle ja suoraan luokse. Eli siis, mitä nopsemmin mamman luona, sitä nopeammin pääsee takaisin pallolle. Seiso- käsky ainakin tuon treenin perusteella kannattaisi vaihtaa käsimerkkiin, stoppasi sillä paljon terävämmin kuin äänellä. Täytyy vaan treeniä kuinka toimii täydeltä matkalta, onko yhtä hyvä kun lähempää.

- toka osio tehtiin kaukoja. Ilmeisesti meidän seiso-istu -probleemaan ei ole muuta ratkaisua kuin se peruutus-istu -leikki, joten sitä sitten hinkkaamaan. Hyvä vinkki oli, että omat vartaloavut kannattaa antaa paljon terävämmin, niin koirakin toimi(nee) vauhdikkaammin.

- vikassa osassa tehtiin tunnari. OIKEIN hyvä vinkki oli, että kapuloita kannattaa aina treeneissä pitää joku parikymmentä, silloinhan kisoissa kuusi pulikkaa on hei piece of cake! Yksinkertaista! Pongo teki ihan ok tunnarit, alussa närppi, mutta viimeinen (jossa vielä siskolikka tuli viereen antamaan hyvää häiriötä) meni ihan mahtavasti. Kurvasi moikkaamaan Naraa, palasi oma-käskyllä, nuuski huolellisesti ja toi oman. Mau-ahtavaa!!!

Tulipa itselle taas treeni-intoa läjäpäin, ja oli mukava nähdä muita bortsuihmisiä kesän jälkeen. Kivaa!

Sunnuntaina Pongo oli Laukaassa kisaamassa Vänen kanssa, ja ainakin näin mamman silmiin meno näytti oikein hyvältä ja tasapainoiselta. Ekalta radalta 10, kaksi harmittavaa rimaa tippui, hyppyradalta 0 ja kolmas sija. Jes! Lisäksi kun ottaa huomioon että hellettä piisasi about 30 astetta ja venäläiset lähettelivät savumerkkejään, on suoritus ihan mahtava. Kyllä tällaisen viikon jälkeen kelpaa arkeen palata!! Way to (Pon)Go!!

Vietettiin viikko mökillä Pertunmaalla. Ah ihanaa, pelkkää auringonpaistetta ja hellettä, edes kuumuus ei haitannut kun järvenrannassa aina vähäsen tuuli. Pongo nautti olostaan, viikkoon ei näkynyt vilaustakaan kaulapannasta vaan sai viiletellä pitkin pöpeliköitä vapaana aamusta iltaan. Hyvin pysyi pieni paimenpoika tontilla tosin. (Tai onnistui uunottamaan emäntää...)

Treenikamat oli kyllä pakattu mukaan, mutta niin vaan jäi treenailut yhteen pieneen kertaan seuruuta, kaukoja ja stoppeja. Kuka sitä nyt helteellä, ehtii sitä kaupungissakin. Joten siltä saralta ei ole raportoitavaa. Jäin kyllä kovasti pohtimaan taannoista tutkimusta, jossa uutisoitiin bortsun olevan älykkäin koirarotu maailmassa, meidän älykkö näes vietti viikon onnellisena pyydystellen pörriäisten varjoja! Noh, toki turvallista huvia, ampiaisen varjon ei liene tiedetä pistäneen ketään...

Pongolainenkin on palautunut kisaturneiltaan kotiin. "Juhannusfestareilta" Tuorlasta tuli nolla ja hyllyjä, välissä ennen agirotua pieni mölliagi Valorinteellä josta vitonen ja Agirodusta vaihtelevasti hyllyjä ja vitosia. Puuhaa on siis koiranpojalla piisannut, jopa niin että täytynee alkaa lisätä sapuskan määrää! Väne oli käyttänyt Agirodussa Pongoa hierojalla, ja tuomio oli että on hyvässä kunnossa mutta vähän laiha. Noh, se lienee helposti autettu, voisi vaikka emäntä lahjoittaa muutaman kilosen...

Nyt sitten keskitytäänkin muutama viikko tokottelemaan. Jos saataisiin seuruun kontaktia varmemmaksi ja sitä samperin tunnaria myös. Tosin taitaa olla sukuvika, siskolikka on raportoi blogissaan samanlaisesta närppimisongelmasta. Ongelma on siis geeneissä, ei treeneissä...

Kelit on ainakin suosineet lomailua, vielä jos saisi Pongon uimaan!