...eli wappua juhlittiin meillä työn merkeissä, treenikentälle siis lomps. Viime treenikerrasta jäi sen verran kökkö maku suuhun että piti pitää muutama päivä taukoa. En viitsinyt edes kirjoittaa mokomasta räpellyksestä, kun olin ihan itse syypää että homma meni poskelleen.

Aloitettiin jälleen kerran seuruulla, joka meni varsin nappiin, matelukävelyssä vähän edisti.

Siitä sitten sulavasti stoppeihin. Tulee aika hitaalla laukalla, otin aluksi osissa, ja vaikka hetsasin palloon osasi mokoma poikanen ennakoida. Höh. Onni omistaa älykäs koira... Lopun kisamaisessa liikkeessä sitten löi monta kertaa maihin seiso-käskyllä, tätä sitten jankattiin, mutta tulihan se oikea suorituskin lopulta. Hyyyvä.

Ruutu. No kappas perhana. On ruvennut taas jäämään ruudun etupuolelle. Siirtyy siitä kyllä toisella käskyllä nätisti ruutuun, mutta voisihan sitä suoraankin sinne neliöön tepastella... Tätäkin jumpattiin, kosketuslätkällä ja ilman, läheltä ja kaukaa, ja onnistuihan se, mutta kyllä sapetti. Tää on ollut meillä niin hyvä.

Sitten tunnaria, eka helpotettuna läheltä, toka viiden metrin päästä johon otin luovutuksen mukaan. Hippahei! Hienosti meni! Taas sitä on ihminen uskoa ja toivoa täynnä että tästä vielä pisteitä saadaan...

Ja lopuksi kaukoja. Joskus sitä ihan itsekin havaitsee omat mokansa. Hienoa. Huomasin, että omilla vartaloavuilla jotenkin saan Pongon tulemaan eteenpäin siinä seiso-maahan -käskyllä, vetäydyn kummasti taaksepäin ja tietysti koira seuraa perässä. Heti parani kun muutin omaa olemustani, nyt vaan paljon treeniä että saadaan tästä apuja toukokuun kokeeseen.

Ja nyt jäi hyvä mieli! Molemmille!