...kieltämättä ilta-ajan treenaus on hieman haastavaa kun ei noita valaistuja, sopivia kenttiä ihan ylitarjonnaksi asti pursua tässä kaupungissa! Pitänee varustaa koira led-valoin, niin näkisi jotain...

Maanantai-iltana siis treenailemassa Touruvuoren kentällä. Treenit oli sovittu puoli seitsemäksi, jolloin kenttä oli pilkkopimeä. Kuitenkin viiden minuutin päästä valonheittimet syttyivät, ja onneksi ryhdyttiin heti hommiin eikä jääty tavan mukaisesti jorisemaan, valoisuutta kesti näet tasan puoli tuntia, ja sepä siitä sitten. Outoa...? Meillä ohjelmistossa kuitenkin ruutu, ohjattu nouto ja luoksetulon stopit. 

Ruutua ei ole tehty varmaan kolmeen viikkoon, ja sen kyllä huomasi. Pongo meni varsin pätevän näköisenä pönöttämään ruudun ulkopuolelle vasemmalle sivulle, juurikin, että ei voi pienellä koiranpojalla olla parempaa paikkaa! Höh. Siispä sitten alkuun lähitreeniä nakeilla, että hommeli palautui mieleen. Sitten alkoi jo sujumaan.

Ohjattu nouto sujui taas pelottavan hyvin, ei siitä sen enempiä. Luoksetulon stopitkin jo mallikkaita, ei enää lähde miljoonaa luokse vaan laukkaa hita-a-a-a-a-a-asti. Mutta silti laukkaa, eikä laske raville. Eikä ennakoi! Lepo-käsky meinaa väliin unohtua mutta pääsääntöisesti lyö kyllä maihin.

Tänään otin pakkaspäivän kunniaksi aamupäivätreeniä Koskenharjulla, samalla ohjelmalla kuin maanantaina + kaukot. (Tämän mahan kanssa ei näes muuta juuri tehdä...) Ruutu meni het heittämällä laakista oikein, ja ohjatussa aloin jo pohtia joko kohta uskaltaisi sen kolmannen kapulan laittaa... Maltoin kuitenkin mieleni. Kaukoja tehtiin pitkästä aikaa ilman aitoja. Liikkuu luvattoman paljon, vaikka vaihdot periaatteessa ovat puhtaita. Seisomasta istuminen vain menee edelleen väärinpäin, pepun kun pitäisi pysyä paikallaan eikä tulla eteenpäin. Ja noin pitkällä koiralla eteneminen on pelkän yhden liikkeen seurauksena paljon. Siispä jatkamme sisällä. Aiaamisen olen saanut kuriin varsin yksinkertaisella konstilla. En katso Pongoa silmiin! Ihan aina ei vaan voi ymmärtää noita pienen bordecollien aivoituksia... Mutta tämän kanssa siis töitä, töitä ja töitä. Onneksi tätä voi treenata sisällä!

Sunnuntaina Pongo jatkaa kotimaantourneetaan ja matkaa Vänen (ja Naran ja Kaisan) kanssa lähi-idän kierrokselle Joensuuhun kisaamaan. Taas saa jännittää ja purra jo olemattomia kynsiään...