Niin vain on pikkuinen Pongottimenikin jo taas vuoden vanhempi! Ja vastahan se oli ihan vauva. Tai on se vauva vieläkin, ainakin välillä. Pääsi ihan synttärit unohtumaan (huono emäntä), onneksi kuitenkin Iina onnitteli Naran puolesta velipoikaa, muistui sitten mammallekin mieleen... Onnea vielä siskot ja veljet!

Tänään sitten treenailtiin Hannan valvovan silmän alla Muuramessa. Tehtiin seuruuta, ja juu-u, onhan se Pongon kontakti parantunut huikeesti! Nyt vaan pitäisi saada mun pää ylös (kun siis katselemme toisiamme hempeesti silmiin seuruussa) ja vielä Pongo pysymään silti paikoillaan, nyt lähtee keulimaan kun nostan katsetta.

Tehtiin myös stoppeja, ekaksi nakeilla, ja käsimerkki toimii ihan jees. Muistuteltiin myös puunkiertoja mieleen, saadaan siitä vauhtia ja leikkiä stoppiharjoituksiin.

Lopuksi vielä tunnari, ekaksi kisamaisesti. Melkein närppi, tai siis bongasi taas heti oman mutta piti vielä vähän tutkia muitakin. Sitten tehtiin samaa mitä on nyt tehty kotipihassa, eli läjä kapuloita ja oma siellä seassa. Nopeesti löysi taas oman, mutta piti närppiä muita (ja nyt ihan oikeesti närppi, porsas) mutta viimeinen oli hieno. Jaksoi nuuskia ja toi oman. Eli siis. Paineetta omassa pihassa menee kuin vettä, pienen paineen alla ei ihan vielä. Sitäpä sitten treenaamaan.

Olisipa ollut mukava jäädä vielä seuraamaan Riikan, Flain ja Priiman ja Vänen ja Bättiksen treenitkin, mutta kun puuroaika kutsui taas. Noh, ehkäpä seuraavalla kerralla sitten! Kivaa oli!

Otsikon voisi kyllä laittaa lainausmerkkeihin, ei tuo meidän takapiha nyt ihan kenttä ole, mutta kyllä siinä kätevää treeniä saa aikaiseksi. Tehtiin pitkästä aikaa kunnon setti, olipa kivaa!

Seuruu alkaa minusta näyttää jo ihan kelpoiselta, ensi viikolla siitä saadaankin kunnon tuomio kun alkaa taas Hannan treenit. Pää ainakin pysyy ylhäällä, välillä vähän edistää. Kulmia pitäisi treenata ihan erikseen.

Ruutu oli vähän kummale, jostain syystä kipitti puoleen väliin vähän oikealle, ja jäi sinne seisomaan. "Kenttämme" tosin ei ole ihan tasamaa, vaan aavistuksen ruutu jää "monttuun", saattoiko vaikuttaa asiaan? Noo, toistoja läheltä ja alkoi sujua.

Noutoja puu- ja metallikapulalla, puisella oikein hieno, metskussa heittelin ensin vauhtiheittoja että tuli parempi puru kapulaan, sitten vasta perusnouto. Oli parempi, ei näyttänyt yökkäilevän kapulaa niin kovasti.

Kaukoja. Aargh, ihme aijailua ja muutenkin vähän sinnepäin. Tosin ei tainnut oma vire olla korkeimmillaan kaukoista, näihin täytyisi itsensäkin jotenkin hetsata...

Luoksetulon stoppeja kokeilin nyt namilla, ja toimi edelleen hyvin. Tätä täytyy jatkaa, vähän epäilyttää kyllä täydeltä matkalta mutta katsotaan kun keretään sinne asti. Jos nyt kerrankin ei kiirehtisi?

Ja lopuksi tunnari. Voi jee. Kaksikymmentä kapulaa ja oma, ensin oma kasan edessä, sitten takana ja lopuksi keskellä. Ihan järjettömän hieno suoritus joka kerta!!! Ihan jäi harmittamaan kun pelkillä nakeilla palkkasin, vähintään sisäfileetä olisi pitänyt olla...

Männä viikolla alettiin sitten totutella uuteen osoitteeseen (kiva pikku treenikenttä takapihalla, tervetuloa tutut!) ja touhuttiin jo kaikenmoista. Torstaina tokoteltiin tanskalaisittain, Helmisen Hannan vieraana oli Marianne Jensen Tanskasta, joka kisaa jo viidettä vuotta smörrebrödmaan maajoukkueessa. Olipa mukava vähän tarkastella asioita "laatikon ulkopuolelta", tuli hyviä vinkkejä:

- ekassa pätkässä me tehtiin luoksetulon stoppeja. Vauhdin saamiseen (Pongohan siis valuu eteenpäin ja ennakoi käskyä) saatiin hyvä vinkki, pallo lähtöpaikalle ja suoraan luokse. Eli siis, mitä nopsemmin mamman luona, sitä nopeammin pääsee takaisin pallolle. Seiso- käsky ainakin tuon treenin perusteella kannattaisi vaihtaa käsimerkkiin, stoppasi sillä paljon terävämmin kuin äänellä. Täytyy vaan treeniä kuinka toimii täydeltä matkalta, onko yhtä hyvä kun lähempää.

- toka osio tehtiin kaukoja. Ilmeisesti meidän seiso-istu -probleemaan ei ole muuta ratkaisua kuin se peruutus-istu -leikki, joten sitä sitten hinkkaamaan. Hyvä vinkki oli, että omat vartaloavut kannattaa antaa paljon terävämmin, niin koirakin toimi(nee) vauhdikkaammin.

- vikassa osassa tehtiin tunnari. OIKEIN hyvä vinkki oli, että kapuloita kannattaa aina treeneissä pitää joku parikymmentä, silloinhan kisoissa kuusi pulikkaa on hei piece of cake! Yksinkertaista! Pongo teki ihan ok tunnarit, alussa närppi, mutta viimeinen (jossa vielä siskolikka tuli viereen antamaan hyvää häiriötä) meni ihan mahtavasti. Kurvasi moikkaamaan Naraa, palasi oma-käskyllä, nuuski huolellisesti ja toi oman. Mau-ahtavaa!!!

Tulipa itselle taas treeni-intoa läjäpäin, ja oli mukava nähdä muita bortsuihmisiä kesän jälkeen. Kivaa!

Sunnuntaina Pongo oli Laukaassa kisaamassa Vänen kanssa, ja ainakin näin mamman silmiin meno näytti oikein hyvältä ja tasapainoiselta. Ekalta radalta 10, kaksi harmittavaa rimaa tippui, hyppyradalta 0 ja kolmas sija. Jes! Lisäksi kun ottaa huomioon että hellettä piisasi about 30 astetta ja venäläiset lähettelivät savumerkkejään, on suoritus ihan mahtava. Kyllä tällaisen viikon jälkeen kelpaa arkeen palata!! Way to (Pon)Go!!

Vietettiin viikko mökillä Pertunmaalla. Ah ihanaa, pelkkää auringonpaistetta ja hellettä, edes kuumuus ei haitannut kun järvenrannassa aina vähäsen tuuli. Pongo nautti olostaan, viikkoon ei näkynyt vilaustakaan kaulapannasta vaan sai viiletellä pitkin pöpeliköitä vapaana aamusta iltaan. Hyvin pysyi pieni paimenpoika tontilla tosin. (Tai onnistui uunottamaan emäntää...)

Treenikamat oli kyllä pakattu mukaan, mutta niin vaan jäi treenailut yhteen pieneen kertaan seuruuta, kaukoja ja stoppeja. Kuka sitä nyt helteellä, ehtii sitä kaupungissakin. Joten siltä saralta ei ole raportoitavaa. Jäin kyllä kovasti pohtimaan taannoista tutkimusta, jossa uutisoitiin bortsun olevan älykkäin koirarotu maailmassa, meidän älykkö näes vietti viikon onnellisena pyydystellen pörriäisten varjoja! Noh, toki turvallista huvia, ampiaisen varjon ei liene tiedetä pistäneen ketään...

Pongolainenkin on palautunut kisaturneiltaan kotiin. "Juhannusfestareilta" Tuorlasta tuli nolla ja hyllyjä, välissä ennen agirotua pieni mölliagi Valorinteellä josta vitonen ja Agirodusta vaihtelevasti hyllyjä ja vitosia. Puuhaa on siis koiranpojalla piisannut, jopa niin että täytynee alkaa lisätä sapuskan määrää! Väne oli käyttänyt Agirodussa Pongoa hierojalla, ja tuomio oli että on hyvässä kunnossa mutta vähän laiha. Noh, se lienee helposti autettu, voisi vaikka emäntä lahjoittaa muutaman kilosen...

Nyt sitten keskitytäänkin muutama viikko tokottelemaan. Jos saataisiin seuruun kontaktia varmemmaksi ja sitä samperin tunnaria myös. Tosin taitaa olla sukuvika, siskolikka on raportoi blogissaan samanlaisesta närppimisongelmasta. Ongelma on siis geeneissä, ei treeneissä...

Kelit on ainakin suosineet lomailua, vielä jos saisi Pongon uimaan!

...koska tämä lauma vaihtaa kohtsillään asemapaikkaansa, on jäänyt kirjailutkin pakkailupuuhien takia vähiin. Pongon viime kisoista 6.6 ei sen enempää, lähes toisinto Muuramesta. Nyt treenataan heinäkuu ja yritetään elokuussa uudestaan.

Sattuneesta syystä treenailutkin on jääneet aika vähiin tokoilussa, agia Pongo sentään on Vänen kanssa käynyt säännöllisesti puuhaamassa, josta jälleen iso kiitos. Ei ihan koiranpoikanen turhaudu.... Jotain pientä kuitenkin on touhuttu, ja viime viikolla Hannan treeneissä saatiin ahaa-elämys siitä viime aikoina niin mättäneestä seuruusta. Hanna seuruutti Pongoa, ja voi vautsi miten hyvältä se näytti! Jälleen kerran saa huomata että koirassa ei ole mitään vikaa, vika löytyy aina sieltä vähän ylempää... Joka tapauksessa Pongo seuraa hienosti kun säilyttää kontaktin, ja se nyt siis vaaditaan. Eli matka ei etene jos kontakti tippuu. Tätä on nyt tehty, ja alkaa näyttää hyvältä! Toki pienissä erissä, ja vielä saa paljon huomauttaa, mutta silti.

Tunnaria on myös vähän tehty, ja mokoma on oppinut laskemaan. Ilmeisesti liian usein oma on ollut rivissä se toiseksi viimeinen... Mutta tuntuu kuitenkin, että kerta kerralta sujuu paremmin, ei närpi enää ollenkaan niin paljoa. Kun vaan pystyisi siihen paineistettunakin koetilanteessa.

Juhannukseksi pieni pöheltäjä on lähdössä Vänen kanssa Tuorlaan agikarkeloihin, ja seuraavana viikonloppuna onkin Agirotu. Päivittelen niistä kuulumisia kun netin ääreen pääsen, heinäkuussa kun on nuo yhteydet vähän hakusessa...

...ei nyt millään voittajafiiliksellä taideta mennä sunnuntain kokeeseen, mutta klassisesti, teemme parhaamme, katsotaan mihin se riittää. Tehtiin "kenraali" Hannan treeneissä, ja eipä tuossa hurraamista ollut, vähän sinnepäin meni kaikki.

Seuruu oli parempi minusta kuin viikko sitten, mutta edelleen Pongo lähinnä kävelee siinä about sivulla, tätä täytyy kesä jumpata ja paljon. Luoksetulossa näköjään mun äänenkäyttö auttaa, ei siis mitään piipityksiä kentälle, kiitos. Ruutu meni ihan persiilleen, kun hyppyeste oli vieressä houkuttelemassa, kummallisesti meni aina sen viereen seisomaan??!!?? Mitä ihmettä mahtoi liikkua pienen Pongolaisen päässä...? Heti kun este siirtyi kauemmas, löytyi ruutu oikein hienosti.

Noudot meni kohtalaisesti, metalli edelleen vähän ällöttää mutta toi silti. Ainoa hurraahuudon (ja ison sellaisen) aiheutti tunnari, tehtiin tarkoituksella putkeen hyppynouto, metalli ja tunnari vain kisakiitoksella. Ja hyvinhän se meni! Loppuun vielä kaukot, nekin sujuivat yllättävän hyvin, siirtymää vain n. 20 cm. Hyvähyvä.

Joka kohdassa perusasennot mätti, jäi lähes aina vinoon. Riippumatta sunnuntain tuloksesta, taitaa treenikesän teema olla back to basics, on näemmä päässy vähän unhoittumaan... Onneksi lopun tunnari ja kaukot sujui hyvin, jäi kuitenkin ihan hyvä mieli. Huomenna Pongotin lähteekin Vänelle yökylään, matkaavat torstaina iltakisoihin Tampereelle. Ja täällä pidetään peukut ja varpaat pystyssä!

Hannan treeneissä illalla, aiheena seuruu (ei enää samanlaista seuraamista kuin Muuramessa, kiitos...) ja tunnari.

Ensin seuraaminen. Pongo seuraa liian edessä, minä jotenkin saan jonkun ryhtikohtauksen aina seuraamisessa ja vedän hartiat taakse, eli Pongoparka joutuu kiertämään eteen nähdäkseen minut. Kävelyharjoituksia eteenpäin "nojaten" siis emännälle. Noh, noin muutoin pää ei alkanut pysyä ylhäällä, ja otettiin hihna kehiin. Sillä sitten muistutettiin jos paikka ei pysynyt ja Pongo lähti keulimaan. Tätä lisää, yritetään saada jotain aikaiseksi ennen seuraavaa koetta... Mutta lopuksi alkoi näyttää hyvältä!

Sitten tunnari. Eka ihan läheltä, hienosti meni. Sitten siten, että Pongo kaukana, minä puolessa välissä ja lähetys selin Pongoon. Ja yskäisy kun koira on kohdalla. Tämäkin meni ihan jees kunhan muistin yskäistä tarpeeksi kovaa... Lopuksi kisamaisesti pitkältä matkalta. Tässä kohtaa aloimme saada jokseenkin pitkiä silmäyksiä viereen parkkeeranneelta nuorisolta, eivät vissiin ihan pitäneet täysijärkisen touhuna kun vuoronperään saimme hervottomia yskänkohtauksia! Eka ok, kun yskittiin molemmat, tokalla kerralla (ilman yskäyksiä) Pongo lähti kapuloille,siitä kurvasi ihmeellisesti oikealle haahuilemaan, takaisin kapuloille ja närppi varmaan kolme ennen kuin otti oman. HÄH? Otto uusiksi ja johan tuli, ihan nappi suoritus.

Mahtoi jäädä merkillinen kuva tokoilijoista meidän yleisölle... Tokohommista Pongotin jatkoi vielä agiliidon pariin, joten olikin meillä väsynyt mutta tyytyväinen poikanen illalla.

Pongo ja Väne kera Kaisan ja Excen reissasivat tänään Maaningalle nollien metsästykseen. Ja voi upeaa, niinhän siinä kävi että kakkosradalla pieni Pongottimeni oli tekaissut nollat, sijoittunut toiseksi ja sai sertin, eli Ava-kello siis käynnistyi!  On se sitten mahtava koiranpoikanen!

Korkattiin siis Pongon kanssa kisakausi Muuramen iltakokeessa, hirmuisessa helteessä. Varmaan siitä ja omasta jännittämisestä (jännitin ihan peijakkaasti, varmaan yhtä paljon kuin ihan ekoissa kisoissa...!) johtuen suoritus ei ollut ihan sitä mitä piti... Lisäksi koe oli aika paljon etuajassa, eli "viritysaika" jäi vähän lyhkääseksi. Tuomarina Salme Mujunen.

Paikkamakuu: 9. Laittoi toisen etujalan kainaloon käydessään maate, ja oli oikaissut sen kesken makuun. Muuten rauhallinen.

Seuraaminen: 6,5. En saanut kunnon kontaktia Pongoon koko aikana, lukuunottamatta hidasta käyntiä, se oli kuulemma ollut ihan kympin arvoista. Muutoin ihan matkalaukkumeininkiä, ja edisti välillä tosi paljon. Treeniä siis!

Liikkeestä istuminen: 8,5. Vähän jäi oudoksuttamaan, yleensä meillä tosi hyvä, seuruu ei kyllä ollut ihan nappi.

Luoksetulo: 6,5, hidasta ravia ja seisomisessa taaaas vaaaaaaaaaaaalui. Maahanmeno hyvä ja nopsa. Otin suoraan sivulle, tuli ihan vinoon.

Ruutu: 7, kämmäsin, Pongo meni ruudun sivuun puoliksi ruutuun, puoliksi ulos. Jos olisin ollut hiljaa enkä kiljaissut paikka-käskyä, ja vain käskenyt uudestaan ruutuun, ei olisi tullut pistevähennyksiä lisäkäskystä. Muuten aika hyvä, vähän seuruu edisti.

Hyppynouto: 9, toi hyvin, ei purrut, loppuasento vino.

Metallinouto: 8,5. Toi aika varovasti. Tähän lisää treeniä, eihän metallipulikka saa alkaa ällöttää...

Tunnari: 0. Aloitti haistelulla, mutta närppäisi yhtä, ja otti seuraavan joka oli väärä. Ei siis malttanut haistella kunnolla. Eli ei kestä paineen alla vielä tätä. TREENII!!!

Kaukot: 5. Ihan rikollisen pitkät vaihdot, jotain 7 sekuntia ja enemmän. Ekat meni hyvin, lopun seiso-istu vaihdossa löi maihin kun ei enää jaksanut odottaa käskyä. Höh.

Kokonaisvaikutus 8. Kommentteina että saisi olla vähän enemmän vauhtia, perusasiat kunnossa.

Yhteensä siis 202,5, 3.tulos ja 2. sija. Eiku uutta koetta katsomaan, me pystytään kyllä parempaankin!